Itseruoskintaa ja sarkasmia

 Tekeminen on takkuuntunut. Tiedän, että minun pitäisi tehdä tarkempi suunnitelma etenemisestä, tällä kertaa viittaan wannabe -akateemikon nk. uraan. Näköjään näin keski-ikäisenäkin sitä kaipaa aikaa, kun opettaja oli vieressä tai luokan edessä antamassa ns. idioottivarmat ohjeet, mitä seuraavan 45 minuutin aikana tulisi tehdä. Tosin niin idioottivarmoja ohjeita löytyi harvoin, että jokaisella oppitunnilla kaikki olisi mennyt käsikirjoituksen mukaan. Ehkä syy oli sama kuin nyt: käsikirjoitus puuttuu.  Juuri nyt tunnen olevani varsin matalaa kastia. Työnhaku ei tuota tulosta. Olen miettinyt, että voisin ihan mielelläni esim. osa-aikaisesti olla kaupassa hyllyttäjänä, tai ylipäänsä tehtävässä missä tarkoituksena on siirtää tavaroita paikasta A paikkaan B. Kun CV:hen ilmestyi amk-tutkinnon lisäksi käsite "maisteri", tuntuu kuin tiettyjen työpaikkojen ovet olisivat sulkeutuneet. Juuri sopivasti niihin moniin muihin työpaikkoihin taas kokemusta on liian vähän, tai sitten jotain os...

 Kuten päiväkirjan kirjoittaminen yleensä, alkuinnostuksen ja tiheämmän kirjoittamisen jälkeen tunnelma lässähtää. Sama tapahtuu usein alkaneen parisuhteen yhdessä vietetylle ajalle, sekä pariskunnan seksielämälle. Eri asia on, miten tähän muutoksen suhtautuu. Jos heität veteen kiven, väreiden synnyttämien renkaiden väli harvenee. Silti ne ovat olemassa yllättävän pitkään. Pieniä renkaita on paljon, ja tiheään. Toisaalta ihmisen toimintaan eivät aina fysiikan lait päde, mutta metaforana ne tuovat ainakin.. jotain mihin vedota? Kuka tietää, vaikka tilanne pelastuisi vastaamalla seksielämän vähäisyydestä mainitsevalle kumppanille "hei, meidän renkaamme ovat vain harventuneet. Se on fysiikan laki".  Aloitetaanpa wannabe -tutkijaksi jonain päivänä -matkasta. En ole kuullut vielä mitään tutkimussuunnitelmani luonnoksesta. Kun avasin tekstin uudelleen, ensimmäinen ajatus oli kuvattavissa lyhenteellä "VMP". Tällä en viittaa Varamiespalveluun. Ajattelin kuitenkin odottaa, o...

 Wannabe-akateemikon projekti nytkähti millimetrin sadasosan eteenpäin. Olen viime päivinä lähinnä tuijottanut tekstejä. -Saamatta mitään muuta aikaiseksi. Uskokaa tai älkää: tämä on normaalia. He onnekkaat jotka saavat jonain päivänä apurahan toimintaansa varten, voivat yksittäisinä päiväniä tienata käymällä tuijotuskilpailua edessä olevan materiaalin kanssa. Tämä on on vain sitä, miltä toiminta ulkoapäin näyttää. Jos tekijän pään yläpuolella näkyisi ajatuskuplia, sisältö ei olisi soveliasta julkaistavaksi. Tai vaihtoehtoisesti sisältö olisi niin epäselvää, että olisi resurssien haaskausta näyttää ajatukset visuaalisella tasolla. Yhteenveto: onneksi elämä ei ole sarjakuvaa.  Minun käsitykseni uuden materiaalin läpikäymisestä:  1. Selvitä mitä helkkaria otsikko tarkoittaa. Lue tekstiä, googleta, lue, googleta ja toivo että kärsivällisyytesi riittää loppuun asti.  2. Selvitä mitä teksti tarkoittaa käytännön tasolla.  3. Selvitä voiko tekstin merkitystä tulkita kä...

 Päiväkirjojen pitäminen on sukupuuttoon kuoleva ilmiö. Luulisin? Toki noin raju väite vaatisi taustamateriaalia tukemaan sitä, että väite on todistettavissa todeksi. Mutta toisaalta, mihin nyky-yhteiskunta tarvitsee skeptisyyttä? Tik-tok -videot ja klikkiotsikot kertovat erilaisia totuuksia kaikille ikäluokille. Ainoa kriteeri on kyky käyttää sitä laitetta, missä sosiaalisen median tarjoama informaatio sijaitsee. Aivomme ovat laiskistuneet, sillä ärsyketulva ja se paljon puhuttu multitaskaaminen ovat saattaneet itse kunkin aivot burnout -tilaan. Hienostunut nimike tästä on ADT, eli nk. itse aiheutettu ADHD.  Tyhmiä ihmiset eivät ole. Yllättävän moni on ymmärtänyt ilmenneiden oireiden perusteella hakea ADHD-diagnoosia, ja saanut näin elämäänsä tarvittavaa helpotusta ilman kiduttavaa harjoittelua, mihin sisältyy esimerkiksi tylsyyden sietämistä sekä keskittymistä yhteen asiaan kerrallaan. Ja mikä pahinta: ruutuajan vähentämistä.  En näe tarpeelliseksi avata totuutta sitä, ...